Asuntomessut

Tässä välissä uutta projektiin liittyvää kerrottavaa on kertynyt yhden asian verran: olemme sopineet nykyisen asuntomme kaupoista. Marraskuun alkuun mennessä on löydettävä väliaikainen asunto ja syys-lokakuun aikana selviää pääsemmekö aloittamaan rakennusprojektiamme vielä tämän vuoden puolella. Siihen liittyvien seikkojen selvittyä voikin sitten avata näitä projektiamme hidastavia tekijöitä hieman enemmän. Joka tapauksessa tällainen eteenpäin nytkähdys tässä kaikkien epäselvien asioiden vyyhdissä oli luonnollisestikin erittäin tervetullut.

Nyt kun Asuntomessut ovat jo kokonaan loppuneet, on mitä luontevin hetki kirjoittaa aiheesta. Teimme messujen viimeisellä viikolla reissun Seinäjoelle kyseiseen tapahtumaan. Erityismaininnan saa messubussimme kuski, joka kuljetti meidät junalta messualueelle. Tämä mies oli ehdottomasti lyhyen messuhistoriani paras kuski ja -opas, joka esitteli messukaupunkia omaperäisellä otteella: "Tuolla oikialla on semmoonen pieni mäki mutta voi sielläki vaikka jalaan poikki saara. Tuossa on iso Rinta-Joupin autoliike. Täällä tykätään henkilöautoilusta." Tämä pohjusti täydellisesti meidän alkanutta matkaamme pohojalaasuteen ja salmiakkikuvion erilaisilla nimityksillä sekä muilla murresanoilla nimettyihin taloihin.

Itse messuilla olikin huomattavasti aiempaa rennompi pyöriä tässä meidän tämän hetkisessä tilanteessamme kun valintojen paljouden tuoma ahdistus pystyttiin sivuuttamaan. Nyt kun kaikki isot linjat on jo päätetty, saattoi keskittyä fiilistelyyn ja sisustuspuoleen. Tosin jos en tiedä mitään rakentamisesta, niin en ole kyllä mikään sisustajakaan. Minulla ei ole silmää tai pitkäjänteisyyttä suunnitella edes omaa vaatetustani yhden päivän ajaksi, saati sitten pohtia kokonaisen talon sisustusta. Mutta onhan se mukavaa katsella ja miettiä mitä mistäkin asunnosta omaan kotiinsa haluaisi ja mikä siellä toimisi. Oli myös hieno huomata, että mikään omissa taloomme liittyvissä pohjaratkaisuissa ei harmittanut meitä näiden messutalojen rinnalla; olemme mahdollisesti lopulta siis onnistuneet tekemään itsellemme oikeita valintoja. Siis ainakin nyt vielä ennen kuin asumme näiden ratkaisujen keskellä.

Luonnollisesti katselimme taloja hirsisten silmälasien läpi ja omat suosikit löytyivätkin Talo Riihestä sekä Talo Markista, joka on myös meidän talotoimittajamme Honkarakenteen valmistama talo. Joskin talot olivat erilaisia kuin omamme, ne tuntuivat kaikista kotoisimmilta tunnelmansa ja sisustuksensakin puolesta. Kuvamateriaalimme messuista koostui kovin yksityiskohtaisista asioista, joilla kokosimme itsellemme sellaista sisustuksellista vinkkipankkia:

Tällaisia hiekkalaatikkoratkaisuja näkyi muutamassakin talossa. Tästä saa sitten peukaloitua kätevästi kukkapenkin kun hiekkalaatikkoikäisiä ei enää ole. Siihen saakka naapuruston kissat voivat tehdä tarpeensa entistä lähemmäs asuntoa.

Talo Markin sisustuksen värimaailmassa vuorottelivat musta, valkoinen ja puu. Tykkäsimme tästä ajatuksesta, niinkuin ilmeisesti aika moni muukin tämän hetken rakentajista.

Myös hirsi saisi näkyä meilläkin jossain kohden sellaisenaan, niinkuin tässä Markin ruokatilassa. Pöydän oikean laidan sisustustyyli löytyykin jo omasta keittiöstämme.

Tämä kaiverrus oli ideana hauska, tee-se-itse-toteutuksena todennäköinen katastrofi.

Room21:n tuotteista löytyi paljonkin hauskoja ideoita, mutta onnistuneita kuvia niistä jäi muistoksi vähänlaisesti.

Kuskin ohella toisen erityismaininnan reissultamme saavat Seinäjoen keskustassa sijaitsevan Mallas Kabackan purilaiset ja oluet. Tästä tapahtumasta ei jäänyt kuvamateriaalia, kaikki oli ohi niin kovin nopeasti.

Hämäläinen suunnittelu

Arvailujeni mukaisesti, uusien uutisten puutteessa, on aika muistella rakennusprojektimme suunnitteluvaihetta. Sitä kun kaikki oli vielä niin kovin helppoa, hauskaa ja toiveikasta. Vai miten se oli?

Meille on ollut iso apu ystävistämme, jotka saivat oman rakennusprojektinsa päätökseen noin vuosi sitten. Heiltä saamistamme monista hyvistä neuvoista voisin nyt todeta yhden olleen ylitse muiden: myykää oma asuntonne heti kun mahdollista. Viisaita sanoja, jotka ymmärtää vasta sitten kun ei myynyt omaa asuntoa heti kun se olisi ollut mahdollista ja nyt sitten miettii että miksi sitä ei voinut myydä heti silloin kun se olisi ehkä ollut mahdollista. Toinenkin neuvo oli meille mitä osuvin: ottakaa arkkitehti. Se oli meidän tapauksessamme todella toimiva, oikeastaan ihan ehdoton juttu. Se oli myönnettävä minunkin, vaikka suhtauduin ajatukseen hyvin skeptisesti. Kysymykseni kuului: "Miksei me muka löydetä valmista taloa niinkuin suurin osa muistakin ihmisistä?" Tässä kohdassa olisin voinut muistella aikaa, jolloin remontoimme nykyistä asuntoamme ja olimme valintojen edessä toistamiseen jokseenkin kaukana toisistamme toisen silloin vielä haikaillessa talonpoikaishenkeä, toisen toivoessa selkeää, minimalistista ja modernia sisustusta. Toisaalta meille oli ehtinyt jo kasautua paljon yhteisiä, yksittäisiä toiveita talon pohjaratkaisun suhteen, eikä näitä ajatuksia ollutkaan helppo muokata valmiisiin ratkaisuihin silläkään optiolla että nekin ovat jossain määrin muokattavissa. 

Niinpä siis, arkkitehti it is. Arkkitehtikin löytyi ystävien suosituksen kautta ja oli miehelleni entuudestaan tuttu Hämptonin kasvattina. Ensimmäinen tapaaminen arkkitehtimme Juha Mikkolan kanssa vei nopeasti omat epäilykseni hänen roolinsa tärkeydestä ja hän itsekin perusteli osuutensa varsin hyvin: sen mitä "menettäisimme" hänen palkassaan, saisimme hyvinkin takaisin jossain tehokkaassa pohjaratkaisussa. Ajatuksemme saivat myös rauhassa jalostua hänen kanssaan työskennellessämme ja hänen ideoittensa kautta. Toisaalta saimme häneltä myös todellisuuspohjaa ja rehellistä palautetta joihinkin haihatuksiimme: tarvitsimme ehdottomasti luotettavan, puolueettoman ihmisen joka toi järjen ääntä suunnitteluumme. Mitään erikoista emme kuitenkaan suunnitelmillamme missään vaiheessa tavoitelleet vaan valintamme perustuivat vahvasti käytäntöön ja arjen sujuvaan toimimiseen. Ensimmäisessä tapaamisessamme Juhan kanssa kannoin 3-viikkoista Arnoa sylissäni, joten ajatukset toimivasta arjesta kehittyivät nekin vielä paljon matkan varrella. Talon ehkä keskivertoista yksikerroksista hieman suuremmalla korkeudella kuitenkin halusimme saada vähän särmää ja tunnelmaa taloon, mutta toisaalta korkeudella saimme myös säilytystilaa sekä option toiselle kerrokselle mikäli moinen hullutus tämän projektin jälkeen joskus tulisi mieleen.

Talon korkeudesta päästäänkin siihen, millaista pohdintaa kävimme 1- ja 2- kerroksisen talon välillä. Juuri tuo särmä, ympäristöön sopivuus ja ryhdikäs ulkonäkö ylipäätään olivat vahvoja 2-kerroksisuuden puolestapuhujia, mutta lopulta päädyimme tähän korkeaan 1-kerroksiseen valintaan sen käytännöllisyydestä (portaattomuudesta) johtuen. Myös tonttimme koko salli tämän ratkaisun hyvin. Yksi 2-kerroksisuuden hyödyistä olisi ollut myös ns. oma tila vanhempien ja lasten kesken, mutta pohjaratkaisussa huomioimme tämän asettamalla lasten ja aikuisten makuuhuoneet omiin päätyihinsä, omilla wc-ja kylpytiloilla. 

Vielä yksi pohjaratkaisua määrittävä tekijä oli erityisesti minun toiveeni saada yövieraille oma, hieman erillinen yöpymistilansa. Tehokkaasti ajateltuna tämä ei ollutkaan aivan niin helppo toteuttaa, joten saunan pukuhuone sai tästä lisätehtävän siten, että se toimisi tarpeen tullen myös vierashuoneena, jolloin vierailla olisi oma wc- ja kylpytila käytössään. Aivan erillään muusta talosta huone ei siis alkuperäisten toiveitteni mukaisesti ole, mutta nämä lisävarustukset tuovat mielestäni hyvän yksityisyyden vieraille. Tätä olen kaivannut tämän hetkisessä asunnossamme, sillä oma perheeni asuu toisaalla, samoin ystävämme, joita on heitäkin vähän siellä sun täällä. Toivon että he voisivat kokea vierailunsa meillä tätä kautta sujuvaksi ja mutkattomaksi. Toivon myös että he ainakin esittävät että näin on sitten joskus meillä käydessään.

Viimeisimpänä tärkeimmistä toiveistamme: tilava, toimiva, lämmin varastotila jossa voi paitsi säilyttää, myös huoltaa kaikkia harrastevälineitämme. Varaston toimivuutta lisäisi mukavasti se, että varastoon olisi kulkuyhteys talosta. Ja vielä, arkkitehti; jos saisit tämän kaiken mahdollisimman kompaktiin pakettiin, ilman hukkaneliöitä ja ylimääräisiä kulmia. Kiitti sulle!

Väri on vielä päättämättä, mutta suunnilleen näin.

Pohjapiirros.

 

Takapiha, jossa tämän suunnitelman mukaisesti olisi ilmeisesti hieman nykyistä vähemmän jättipalsamia.

Tästä alkoi melkoinen palapelin pyöritys, jonka lopuksi hioutuneeseen tulokseen olemme valtavan tyytyväisiä. Itselläni alkuperäinen ajatus talon ulkomallista oli tosin ollut huomattavasti perinteisempi. Arkkitehtiämme lainatakseni "form follows function" tässä ratkaisussa, eli sisätilojen ratkaisut ohjasivat vahvasti talon ulkomuodon sellaisekseen. Ja kovasti arkkitehtimme pyörittikin eri vaihtoehtoja, jotta löydettiin sekä maltillisempaa linjaa minulle että modernimpaa ilmettä miehen maun mukaisesti eikä lopputulema ollutkaan enää kompromissi kummallekaan meistä. Juhan osaamista, kärsivällisyyttä ja jämptiyttä olen ihmetellyt ja voisin ihmetellä itse tällaisena olemattoman teknisenä, vähemmän kärsivällisenä ja todella suurpiirteisenä ihmisenä aivan loputtomiin.

Sitten kun lopulta saimme hiottua nämä palaset paikoilleen, alkoi talotehtaiden lähestyminen tarjouspyyntöjen nimissä. Tässä vaiheessa hirsitalo ei ollut vielä täysin selkeä valinta (paitsi itselleni, mutta olin tarvittaessa valmis harkitsemaan joustoa asiasta kustannusten edessä). Tarjouksia kysyttiin hirsitalotahtaiden lisäksi kivitalovalmistajilta, passiiviratkaisusta ja puutalovalmistajilta. Lopulta paljon kahvikuppeja eri edustajien kanssa juotuamme ja tarjouksia saatuamme, onnekseni vain hirsitalotoimittajat olivat enää jatkossa. Honka ja heidän moderni hirsiprofiilinsa oli miellyttänyt meitä molempia jo Hyvinkään asuntomessuilla käydessämme, mutta meille oli jäänyt kuva että se olisi vaihtoehtona kalleimmasta päästä. Saatujen tarjousten vertailu olikin varsin haastavaa, sillä niiden sisällöt eivät vastanneet toisiaan juuri lainkaan. Kun lopulta useiden pyyntöjen jälkeen saimme kaikilta toisiaan vastaavia tarjouksia, osoittautui Hongan tarjous meille kokonaisuutena sopivimmaksi ja saimme sovittua kaupat. 

Työmiehet, vastaava rakennusmestari sekä suunnittelijat (LVI, sähkö) löytyivät kaikki ystäviemme ja arkkitehdin suositusten kautta Hämeenlinnan seudulta. Todella hyvä porukka löytyikin ja sitä ikävämpi onkin nyt odotuttaa heitä rakennuslupamme lainvoimaisuutta odottaessa, mutta oletan että Hämeessä he ovat tottuneet hitaampaankin.

Arnolasta

Olemme aloittamassa, toivottavasti pian, moderniprofiilisen Honkarakenteen hirsitalon rakentamisen Hämeenlinnassa. Blogissani  kuvailen parhaan, joskin vielä kovin niukan, rakennussanastoni ja -kykyni mukaan projektimme vaiheita sekä erityisesti tunnelmia matkan varrelta. Uskon aiheen rönsyilevän toisinaan reippaasti myös asian viereen.

Hirsitalon voi sanoa olevan pitkäaikainen haaveeni. Ensimmäinen kämppäni oli 18 neliöinen yksiö, joka sijaitsi Helsingin Mannerheimintien varrella. Suihkuna toimi käsisuihku vessan nurkassa, josta tähän käyttötarkoitukseen oli lohkaisu n.0,3 neliömetriä. Opiskelijalle oma vuokrakämppä itsessään tulisi jo ajatella luksuksena, mutta ajatus karkasi silti aivan jatkuvasti noiden seinien ulkopuolelle ja päätin että tästä kun joskus pois pääsen, muutan takaisin kotikylälle, rakennan pienen hirsimökin sen laitamille ja asun siellä sitten lampaiden ja muiden karvaisten kavereiden kanssa. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, hirsitalo alkaakin olla totta, joskin sijainti on muuttunut noin 60 kilometrin verran Hämeen kiihkeimpään ja sykkivämpään ytimeen, Hämptoniin. Asuinkaverini ovatkin kaksijalkaisia ja ne ovat suunniteltua vähemmän karvaisia. Ainakin se pienempi niistä. Hänen mukaansa on nimetty myös blogimme, Arno kun on kaikkien projektien joukossa luonnollisesti elämämme kaikkein keskeisin asia pienestä koostaan huolimatta. 

Tällä hetkellä odotamme että meille myönnetään rakennuslupa ja että saisimme nykyisen asuntomme myytyä. Pohjatyöt saataneen alkamaan kesäkuun puolella joka tapauksessa, mutta jatko vielä odottelee asuntokauppojen tekoa, joskin alustavia aikatauluja on projektin osapuolien kanssa jo sovittu. Omat tietomme ja taitomme rakentamisen suhteen ovat käytännössä täysin nollissa, joten olemme onnistuneesti koonneet projektiin lukuisia ammattilaisia jättäen omaksi osuudeksemme lähinnä siivoilut ja kaikki ne suuret päättämisen vaikeudet. Suuria edistysaskelia odotellessa kirjoitettavaa riittää projektin alkuvaiheista, eli suunnittelutyöstä sekä kaikesta muusta alustavasta työstä, jonka määrää en olisi osannut aiemmin kuvitellakaan. Suunnittelutyöhön aikaa kului reilu vuosi, mutta onneksemme arkkitehtimme on varsin pitkämielinen ja rauhallinen mies.

Tontin hankimme jo kolme vuotta sitten. Hakeuduimme aikanaan asumaan rautatieaseman läheisyyteen koska mieheni kulkee työmatkansa junalla. Kun sitten muutamien sattumien kautta eteemme tarjoutui tilaisuus ostaa tontti samalta alueelta, saimme hämäläisyydestämme huolimatta aikaan sarjan varsin ripeitä liikkeitä, ostimme tontin ja tuudittauduimme ajatukseen että pääsemme siitä kyllä eroon jos rahkeet eivät riitäkään rakentamiseen asti. Se olikin sitten pidempi tie, mutta ajatuksesta alkoi olla koko ajan mahdottomampi luopua.  Havainnollistan tonttimme tähänastista matkaa muutaman kuvan kera:

Lähtötilanne tontillamme oli 1920-luvulla rakennetun, pohjapinta-alaltaan 400 neliöisen hirsitalon purku. Tämä kuulostaa ulospäin sanottuna päässäni aina yhtä kamalalta, mutta taloon tehty kuntotarkastus ei jättänyt juurikaan pohdittavaa purkutuomion suhteen.

Purkajan kanssa tehdyssä sopimuksessa huomioitiin materiaali, jota hän pystyi hyödyntämään eteenpäin. Lisäksi hyväkuntoisimpia ovia ja ikkunoita myimme omatoimisesti eteenpäin. Talossa 1980-luvulla tehdyn saneerauksen myötä juurikaan säilyttämisen arvoista ei ollut enää jäänyt jäljelle.

 

Tonttimme tilanne on juuri tänään tällainen. Suuri talo valtasi tonttia siinä määrin, että ainoa puu pihalla oli katkennut vaahtera, joten pihasuunnittelulle voi sanoa jääneen melko vapaat kädet.

Kotikadun päässä kulkee rautatie. Asuinalue on vanhaa ja naapureiden pihoilla kukkivat syreenit ja vanhat omenapuut. Meidän tontillamme kukkii lähinnä jättipalsami.

Kuvien väliin mahtuva tarina vaatiikin oman kirjoituksena. Toivottavasti sen yhteydessä olisi uuttakin kerrottavaa jaettavaksi, mutta koska se on erinäisten hämäläisten käsissä, on varauduttava muistelutuokioon.