"Millai voi tollai edes ajatel?"

Olemme yhden arvion mukaan saapuneet rakentamisessa siihen pisteeseen, jossa rahaa saa palamaan ihan niin paljon kun vain pystyy. Jos joskus on ollut jokin muu vaihe, se on mennyt itseltäni ohi. Arnolan väliseinät ovat pystyssä, tasoitushommat ja suuri osa maalaustöistäkin on sisätiloissakin jo tehty. Kiintokalusteet ja kodinkoneet ovat saapuneet ja kiintokalusteiden kasaus ja asennus on käynnissä. Näissä osioissa meillä on ollut valtavana apuna OMADesignin sisustussuunnittelija Anna, kenet saimme tietoomme ja projektiimme Seinäjoen asuntomessujen Honka Markin sisustuksen suunnittelun kautta. Annan avulla päädyimme kiintokalustevalinnoissa Nixi-kalusteeseen. Kalusteiden valinta sekä muut sisustukselliset seikat vaativatkin oman kirjoituksensa, kunhan valmista kuvamateriaalia alkaa kasaantumaan.

Olemme seuranneet vertaistukena koko perheen voimin Ylen Sadan vuoden talo -sarjaa ja löytäneet siitä lukemattomia yhtymäkohtia omaan elämäämme ja projektiimme. Nämä ovat tulleet toistuvasti esiin syksystä alkaen, kun yksityiskohtia on alkanut tulla vastaan. Näin se on suunnilleen näyttäytynyt:

On olemassa suunnitelma, jonka sisustussuunnittelija on piirtänyt rakennuksella esitettäväksi.

Kuva näytetään timpureille. He sanovat:

A) Mitenhän tää on ajateltu?
B) Tätä ei voi oikein tällä lailla tehdä, koska...

B) Tähän ei voi laittaa tällaista laattaa, koska...

C) Tämä ei toimi tällaisenaan, koska...

D) Jos tää tehdään näin niin sitten täytyy muuttaa...

E) Mää ite tekisin kyllä niin, että...

Onneksi meidän riveissä kommunikointi on tv-sarjaa huomattavasti maltillisempaa ja rakentavampaa. Omakin ymmärrys alkaa kasvamaan siihen, että asioilla nyt vain on niin monta puolta ja näkokulmaa kuin on tekijöitäkin ja nämä on vain sulautettava toisiinsa alkuperäisestä ajatuksesta huolimatta. Kiitollisuutta työmiesten näkökulmille löytyy myös, omien ajatusten pohjalla kun on rajallisesti tietämystä rakennusteknisistä vaatimuksista.

Nyt alkaa kuitenkin olla niin, että kalusteita lukuunottamatta kaikki talon osaset on tilattu ja hommat pyörivät eteenpäin melko mukavasti. Näin ainakin sellaisen ihmisen näkökulmasta, jonka päätehtävä rakentamisen suhteen on kirjoittaa blogia tätä hämäläistä tahtia.

Työmaa on tällä hetkellä niin täynnä tavaraa, että kuvaaminen on vähintäänkin haastavaa. Tällaista siellä kuitenkin suunnilleen on meneillään:

Saunan ja pukutilan hirsipaneelit ovat asennettuina ja mm. pesutilan seinät on laatoitettu.

Keittiöseinämä alkaa rakentua ja takkakin on tulia vaille valmis.

Hirsipinnat (saunaa ja sen pesutilaa lukuunottamatta) käsitellään Tremaxin jälkeen kertaalleen Osmo Colorin puuvahalla (Mattalumi).

Aikataulun suhteen odotus olisi, että pääsemme helmikuun aikana muuttamaan Arnolaan. Näin ainakin jos meiltä kysytään, työmiehillä saattaisi olla jokin toinenkin näkemys asiasta. Toivomme kuitenkin vertaistukiohjelmaamme onnistuneempaa aikataulua.

Yhä useampi omakotitalorakentaja päätyy hirteen

Kesä tuli vietettyä varsin tiiviisti maalauksen merkeissä. Toisin sanoen emme tehneet sään salliessa juuri mitään muuta. Samalla saimme kertoilla projektista ohikulkijoille ja kuten aiemmin todettu, hirttä on kovasti kehuttu ja yllättävän moni on kertonut harkitsevansa hirsitalon rakentamista. Siksipä oli täysin mahdotonta olla käyttämättä yhden ohikulkijan, kutsutaan häntä vaikka Miikaksi (koska se on hänen nimensä), erinomaista puujalkaa otsikon yhteydessä.

Meidän perheen kesälomakohde tuli valittua kuitenkin hyvin, sillä nyt koko talo on maalattu kahteen kertaan lukuunottamatta yksittäisiä pylväitä ja muutamaa ikkunalistaa, jotka erehdyksen kautta nauliutuivat paikalleen vain kertaalleen maalattuina.

Autokatoksen pylväät ja katon rakenteet odottelevat vielä viimeistelyään. Saattaa olla että muutaman vuoden päästä silmämme ovat tottuneet tähän ja kerromme sujuvasti tämän olleen jo alunperin harkittu tyylillinen ratkaisu.

Sittemmin talo kohosi ns. vesikattovalmiiksi, joka oli sovittu valmiusasteeksi Honkarakenteen toimituksen yhteydessä. Luovutustilaisuudessa tuli kuitenkin vastaan joitakin melko yksittäisiä asioita, joiden äärelle "pystytysporukka" vielä palaa sekä isompana kokonaisuutena myös terassin teko, joka jäi heiltä tällä erää tekemättä.

Kesällä kerran, esitellessäni projektiamme ohikulkijoille ontelolaattojen päällä kävellen, eräs heistä kertoi esittävänsä minulle tyhmän kysymyksen. Kysymys kuului, että miten lattia rakentuu; mihin putket asettuvat kun ontelolaatoissa ei ole reikiä. Tällainen "tyhmä" kysymys ei ollut tullut itselleni kertaakaan edes mieleen ja mietin tuskanhiessä onko meillä tapahtunut jokin perustavanlaatuinen virhe eikä kukaan ole muistanut suunnitella viemäreitä taloomme. Sittemmin homma on kutakuinkin hahmottunut myös minulle, joskaan oikeilla termeillä en osaa asioita kerrata. Ontelolaattoihin porattiin reiät timanttiporalla sellaisiin paikkoihin, joihin joku oli kuin olikin putkien ja viemäreiden ja kaikken kaikkiaan erilaisten reikien paikkoja suunnitellut. Ontelolaatat saivat päälleen vielä styroksia sekä rautakehikoita, joihin lattialämmitysmies kävi napsauttelemassa lattialämmitysputkea kilometrin verran. Myös kaikenlaisia muita putkia ilmestyi paikan päälle ja sitten jo tehtiinkin suojauksia lattiavalua varten.

Lattiavalu tehtiin viikko sitten ja lattia oli jo seuraavana päivänä kuivunut niin, että oma porukamme pääsi jatkamaan omia töitään, jotka tässä kohdassa olivat lattian hiontaa ja väliseinien rakentamista. Heidän lisäkseen paikalla pyörii tällä hetkellä ilmanvaihtoputkien asentaja. Kaiken kaikkiaan lattian kuivuminen kestää 11-15 viikkoa.

Täysin käsittämätöntä, miten tasaisesti tämä setti pystyttiin levittämään.

Kantavien väliseinien rungot paikallaan ja isännän tarkastuksessa.

Ulkopuolellakin tapahtuu: rännit löysivät paikkansa samoin kuin lumiesteet  ja katon kulkusillat. Ikkunat odottavat vielä peltejään.                              

Kaiken kaikkiaan tämän hetken tunnelmat rakentamisesta ovat hyvät johtuen pitkälti siitä että omat työmiehet sekä tontilla päivittäin ahkeroiva vaari ovat tuoneet projektiin taas rauhaa sekä luottoa sen etenemiseen. Pystytysporukka oli kokoonpanoltaan ja aikatauluiltaan varsin vaihtelevaa ja vaikka yhteistyö pääasiassa sujui tästä huolimatta, tätä pystytyksen jälkeistä vaihetta huomasi kovasti odottavansa. Ei esimerkiksi haittaa vaikkei itse tiedä kuuluuko lattiassa olla reikä, sillä joku on varmasti huolehtinut siitä.

Harmaan anatomia

"Toi on just hyvä. Mennään sillä."-lausepari tuli tiputeltua ulkomaalia valitessa ainakin kymmenen kertaa, ennen kuin se oikeasti johti toimenpiteisiin. Ennen taloprojektia maailmassani oli kaksi harmaata: vaalean harmaa ja tumman harmaa. Nyt ymmärrän, että harmaan sävyjen määrä on ääretön. Toisekseen, en uskonut olevani sellainen ihminen, joka yleensäkään huomaa että joku harmaa on sininen ja joku violetti, mutta kun tarpeeksi montaa eri harmaan sävyä tuijottelee niin erot olivat huomattavia jopa minulle. Yksi valintaa horjuttava tekijä oli myös oma vastahakoisuuteni hirsiseinän peittämisen suhteen. Luin kuitenkin rivien väleistä, että muut vaihtoehdot perinteisen, peittävän maalin ohella olivat huoltoväleiltään niin huomattavasti lyhytikäisempiä, että olisin joutunut tarjoamaan melko vahvaa työpanosta kehiin sekä tämän että tulevan huoltomaalauksen suhteen mikäli olisin yhä puskenut tätä kantaa eteenpäin. Niinpä näiden faktojen edessä hyväksyin peittävämmän vaihtoehdon ja pysyttelin maanpinnalla suoritettavissa maalaustöissä. Lopulta maaliksi siis valikoitui Virtasen neljän öljyn talomaali ja sävyksi Tikkurilan Deko Grey-värikartan sävy numero 1925.

Toiveissamme oli että olisimme saaneet maalattua korkeimpia hirsiä jo ennen niiden pystytystä, mutta ilmankosteuksien, sadepäivien sekä homesuojauksen ja maalauksen välisen kuivumisajan (1-2 vrk) yhtälö johti siihen, että tällä tyylillä maalattavaksi meille jäivät enää räystäslaudat. Nyt viikonloppuna saimme kuitenkin homesuojauksen tehtyä ja maalattua kertaalleen talon päädyn. Helpotukseksemme sävy näytti edelleen hyvältä.

Koemaalauspurkkeja oli yhteensä kymmenen ja näitä kuutta finalistia tuijottelimme vielä pari päivää enenen lopullista päätöstä, joka osui kolmanteen lautaan oikealta.

Homesuojailuja.

Räystäslautojen maalauspiste...

...johon kelpasi kaikkien työpanos.

Fiilistelykuva, josta on hahmotettavissa katon korkeudet; vasemmalla mm. keittiötä ja  olohuonetta korkealla tilalla ja oikealla makuuhuoneita pudotetulla kattokorkeudella.

Nyt aurinkoisen viikonlopun jälkeen, sateisena maanantaina, odottelemme maalausta suosivaa keliä palaavaksi. Sillä välin pystytysporukka jatkaa talomme kasaamista.

Nousee, se nousee.

Hirret saapuivat tontille viime viikon tiistaina ja saman viikon torstaina paikalle saatiin myös Honkarakenteen kautta järjestetty pystytysporukka. Tämä on ollut itselleni ehdoton tähänastisen rakentamisen suosikkivaihe: ymmärrän mitä tapahtuu ja se mitä tapahtuu, tapahtuu todella nopeasti. Nyt viikon jälkeen talo on harjakorkeudessa, kattotuolit asennettuina. Se tuntuu uskomattomalta projektissa, jonka aloittamisellekaan ei ollut toiveita vielä pari kuukautta sitten. Lisäksi hirsi ja hirsien pystytys yksinkertaisuudessaan on vaan kaiken kaikkiaan todella vaikuttavaa; talo rakentuu kuin palapeli ja yhdessä puussa on meidän ulkoseinä, eriste ja sisäseinä. Joskin meidän painumattomat lamellihirtemme ovat kulkeneet pitkän matkan perinteisestä hirsirakentamisesta ja meidän hirsiemme väliin mahtuu myös vähän synteettistä materiaalia, niin kaiken kaikkiaan hirrestä ja hirsirakentamisesta kuitenkin huokuu yhä vahvasti luonnollisuus ja sitä arvostan paljon. Hirsitalo on saanut myös huomattavan paljon positiivista palautetta naapurustostamme.

Pystytysporukkaan ollaan oltu tyytyväisiä ja he ovat kärsivällisesti kanssamme pyöritelleet maalamisen aloittamisen eri vaihtoehtoja. Maalaminen onkin ainoa tässä kohdassa tökkivä asia, sillä maalamista ja sitä edeltävää hirsien homesuojausta emme jatkuvilta sadekuuroilta ja huikeilta ilmankosteuksilta ole vielä päässeet aloittamaan. Tälläkään ei toki ole valtavaa kiirettä lukuunottamatta loma-aikaamme ja sitä, että osa tavarasta olisi ollut kätevä saada maalattua ennen niiden pystytystä. 

Tontimme sijaitsee vanhalla asuinalueella, pienellä kujalla, jonne hirsien toimittaminen ei ollutkaan aivan niin yksinkertaista. Kuorma kokonaisuudessaan jätettiin läheisen huoltamon pihaan...

...josta se sitten kuljetettiin pienemmällä välineistöllä, pienemmissä erissä kohteeseen noin kahdeksan tunnin aikana.

Kuorman purkamisen jälkeen tontti olikin tonneittain tavaraa täynnä, mitattiin sitä sitten kiloissa tai euroissa. Tässä vaiheessa havahduimme päivittämään vakuutusasiat.

Kun muut pystyttivät meille taloa, me maalasimme koko perheen voimin mallikappaleita maaleista ja pyörimme ympäri tonttia tuijotellen niitä eri valoissa.

Hirret loksahtelivat paikoilleen millilleen. Nollanurkka, painumaton hirsi (Honka Fusion) ja eniten meidän silmiimme sopiva moderni hirsiprofiili olivat  suuria syitä siihen, että päädyimme valitsemaan talomme Honkarakenteelta. 

Nosturi ja muut pystytykseen liittyvät toimenpiteet herättivät kunnioitusta kerta toisensa jälkeen.

Ja sitten se oli harjassa, niinkuin ilmeisesti sanotaan.

Tänään sää salli homesuojauksen aloittamisen, joten oletettavasti seuraavaksi pääseekin kuvailemaan tätä vaihetta, maalauksen aloitusta sekä hieman yksityiskohtaisemmin maalausta edeltänyttä valinnan valtavaa vaikeutta maalin suhteen.

Saisinko luvan?

Nyt on kertynyt projektista kerrottavaa blogitekstin verran. Kirjoitettavaa on tosin ollut jo toukokuun alusta asti, jolloin saimme yhteensä vuoden odotuksen jälkeen täysin lainvoimaisen rakennusluvan. Sen saatuamme on tullut tehtyä blogiluonnos jos toinenkin, mutta koska ne käsittelivät viivästyksen syitä, olivat ne sen verran katkeria että jäivät julkaisematta ja parempi niin; mutkia oli tosiaan matkassa luvan saamisen suhteen, mutta nyt mennään eteenpäin hyvää vauhtia hallinto-oikeuden keikauksen jälkeisessä elämässä ja projektissa yleensäkin. 

Kun hallinto-oikeuden päätös annettiin, saimme projektin todella nopeasti käyntiin, sillä kaikki oli jo vuosi sitten rakennuslupaa vaille valmiina. Ehkäpä vastoinkäymisiä oli kertynyt jo sen verran, että hyvä tuuri ulottui nyt sekä hallinto-oikeuden arvioitua nopeampaan käsittelyaikaan että siihen, että saimme samat, todella hyvät ja luotettavat työmiehet takaisin riveihimme.

Viime viikolla perustukset tulivat siihen pisteeseen, että ontelolaatat asennettiin paikalleen ja minäkin olen edistynyt raksatietoudessani jo sen verran, että tiedän melko hyvin mitä ne ovat. Tällä viikolla ontelolaatat valettiin ja tätä myötä perustukset ovat käytännössä valmiina.

Saimme hallinto-oikeuden päätöksen postilaatikkoon huhtikuun ensimmäisenä perjantaina, ja jo seuraavana tiistaina Jani Vainio Ky pamahti tontille aloittamaan maansiirtotyöt. Samaan aikaan itse lomailimme kaikessa rauhassa Saariselällä, jonne päädyimme lähtemään pitkälti siitä syystä että rakennusprojekti oli täysin jäissä. Homman käynnistämisen tällaisesta asetelmasta mahdollisti projektissa kartalla oleva vastaava työnjohtaja Pekka Leppänen Kasetcon Oy:stä.

Edes toistuva takatalvi ei latistanut fiilistelyjä tontista, jossa vihdoin oli alkanut tapahtua. Kuukausikaupalla tuli kierrettyä kaukaa tämä murheen pesä, mutta sittemmin lähes jokainen reitti on kulkenut tontin kautta.

Hyvin kaivettu kuoppa täytettiin heti perään soralla. Yhteensä soraa ja hiekkaa tontille kuljetettiin 26 kuorman verran.

Anturoiden valussa käytettiin Lakan anturamuotteja. Tämän lauseen muodostaminen tapahtui avustetusti n. 80 prosenttisesti.

Toinen lainattu lause: talossa on tuulettuva alapohja, jonka ansiosta saimme ylimääräistä varastotilaa lattian alle. Itse olen ajatellut hyödyntää tilan esim. viinikellarina, mutta ilmeisesti siitä puhutaan tällä hetkellä vielä lähinnä ruohonleikkurin ja muun kaluston säilytystilana.

Ontelolaatat asennettuina ja loputkin niistä 26 kuormasta kipattuina.

Perheen sisäinen työnjohtaja valvoo ontelolaattojen valutyötä, jota suorittavat Rakennus ja saneeraus Juha Mäkelä T:mi, T:mi Petri Tolvanen sekä vaari, joka on paikannut meidän kädettömyyttämme ja ajanpuutettamme projektissa valtavasti.

Seuraavaksi odottelemme hirsiä saapuvaksi. Konerikosta johtuen niiden toimitus viivästyi, mutta pystytysväki olisi tuloillaan viikon 27 loppupuolella, joten toivotaan että heille löytyy  siinä vaiheessa myös jotakin kasattavaa.

Asuntomessut

Tässä välissä uutta projektiin liittyvää kerrottavaa on kertynyt yhden asian verran: olemme sopineet nykyisen asuntomme kaupoista. Marraskuun alkuun mennessä on löydettävä väliaikainen asunto ja syys-lokakuun aikana selviää pääsemmekö aloittamaan rakennusprojektiamme vielä tämän vuoden puolella. Siihen liittyvien seikkojen selvittyä voikin sitten avata näitä projektiamme hidastavia tekijöitä hieman enemmän. Joka tapauksessa tällainen eteenpäin nytkähdys tässä kaikkien epäselvien asioiden vyyhdissä oli luonnollisestikin erittäin tervetullut.

Nyt kun Asuntomessut ovat jo kokonaan loppuneet, on mitä luontevin hetki kirjoittaa aiheesta. Teimme messujen viimeisellä viikolla reissun Seinäjoelle kyseiseen tapahtumaan. Erityismaininnan saa messubussimme kuski, joka kuljetti meidät junalta messualueelle. Tämä mies oli ehdottomasti lyhyen messuhistoriani paras kuski ja -opas, joka esitteli messukaupunkia omaperäisellä otteella: "Tuolla oikialla on semmoonen pieni mäki mutta voi sielläki vaikka jalaan poikki saara. Tuossa on iso Rinta-Joupin autoliike. Täällä tykätään henkilöautoilusta." Tämä pohjusti täydellisesti meidän alkanutta matkaamme pohojalaasuteen ja salmiakkikuvion erilaisilla nimityksillä sekä muilla murresanoilla nimettyihin taloihin.

Itse messuilla olikin huomattavasti aiempaa rennompi pyöriä tässä meidän tämän hetkisessä tilanteessamme kun valintojen paljouden tuoma ahdistus pystyttiin sivuuttamaan. Nyt kun kaikki isot linjat on jo päätetty, saattoi keskittyä fiilistelyyn ja sisustuspuoleen. Tosin jos en tiedä mitään rakentamisesta, niin en ole kyllä mikään sisustajakaan. Minulla ei ole silmää tai pitkäjänteisyyttä suunnitella edes omaa vaatetustani yhden päivän ajaksi, saati sitten pohtia kokonaisen talon sisustusta. Mutta onhan se mukavaa katsella ja miettiä mitä mistäkin asunnosta omaan kotiinsa haluaisi ja mikä siellä toimisi. Oli myös hieno huomata, että mikään omissa taloomme liittyvissä pohjaratkaisuissa ei harmittanut meitä näiden messutalojen rinnalla; olemme mahdollisesti lopulta siis onnistuneet tekemään itsellemme oikeita valintoja. Siis ainakin nyt vielä ennen kuin asumme näiden ratkaisujen keskellä.

Luonnollisesti katselimme taloja hirsisten silmälasien läpi ja omat suosikit löytyivätkin Talo Riihestä sekä Talo Markista, joka on myös meidän talotoimittajamme Honkarakenteen valmistama talo. Joskin talot olivat erilaisia kuin omamme, ne tuntuivat kaikista kotoisimmilta tunnelmansa ja sisustuksensakin puolesta. Kuvamateriaalimme messuista koostui kovin yksityiskohtaisista asioista, joilla kokosimme itsellemme sellaista sisustuksellista vinkkipankkia:

Tällaisia hiekkalaatikkoratkaisuja näkyi muutamassakin talossa. Tästä saa sitten peukaloitua kätevästi kukkapenkin kun hiekkalaatikkoikäisiä ei enää ole. Siihen saakka naapuruston kissat voivat tehdä tarpeensa entistä lähemmäs asuntoa.

Talo Markin sisustuksen värimaailmassa vuorottelivat musta, valkoinen ja puu. Tykkäsimme tästä ajatuksesta, niinkuin ilmeisesti aika moni muukin tämän hetken rakentajista.

Myös hirsi saisi näkyä meilläkin jossain kohden sellaisenaan, niinkuin tässä Markin ruokatilassa. Pöydän oikean laidan sisustustyyli löytyykin jo omasta keittiöstämme.

Tämä kaiverrus oli ideana hauska, tee-se-itse-toteutuksena todennäköinen katastrofi.

Room21:n tuotteista löytyi paljonkin hauskoja ideoita, mutta onnistuneita kuvia niistä jäi muistoksi vähänlaisesti.

Kuskin ohella toisen erityismaininnan reissultamme saavat Seinäjoen keskustassa sijaitsevan Mallas Kabackan purilaiset ja oluet. Tästä tapahtumasta ei jäänyt kuvamateriaalia, kaikki oli ohi niin kovin nopeasti.

Hämäläinen suunnittelu

Arvailujeni mukaisesti, uusien uutisten puutteessa, on aika muistella rakennusprojektimme suunnitteluvaihetta. Sitä kun kaikki oli vielä niin kovin helppoa, hauskaa ja toiveikasta. Vai miten se oli?

Meille on ollut iso apu ystävistämme, jotka saivat oman rakennusprojektinsa päätökseen noin vuosi sitten. Heiltä saamistamme monista hyvistä neuvoista voisin nyt todeta yhden olleen ylitse muiden: myykää oma asuntonne heti kun mahdollista. Viisaita sanoja, jotka ymmärtää vasta sitten kun ei myynyt omaa asuntoa heti kun se olisi ollut mahdollista ja nyt sitten miettii että miksi sitä ei voinut myydä heti silloin kun se olisi ehkä ollut mahdollista. Toinenkin neuvo oli meille mitä osuvin: ottakaa arkkitehti. Se oli meidän tapauksessamme todella toimiva, oikeastaan ihan ehdoton juttu. Se oli myönnettävä minunkin, vaikka suhtauduin ajatukseen hyvin skeptisesti. Kysymykseni kuului: "Miksei me muka löydetä valmista taloa niinkuin suurin osa muistakin ihmisistä?" Tässä kohdassa olisin voinut muistella aikaa, jolloin remontoimme nykyistä asuntoamme ja olimme valintojen edessä toistamiseen jokseenkin kaukana toisistamme toisen silloin vielä haikaillessa talonpoikaishenkeä, toisen toivoessa selkeää, minimalistista ja modernia sisustusta. Toisaalta meille oli ehtinyt jo kasautua paljon yhteisiä, yksittäisiä toiveita talon pohjaratkaisun suhteen, eikä näitä ajatuksia ollutkaan helppo muokata valmiisiin ratkaisuihin silläkään optiolla että nekin ovat jossain määrin muokattavissa. 

Niinpä siis, arkkitehti it is. Arkkitehtikin löytyi ystävien suosituksen kautta ja oli miehelleni entuudestaan tuttu Hämptonin kasvattina. Ensimmäinen tapaaminen arkkitehtimme Juha Mikkolan kanssa vei nopeasti omat epäilykseni hänen roolinsa tärkeydestä ja hän itsekin perusteli osuutensa varsin hyvin: sen mitä "menettäisimme" hänen palkassaan, saisimme hyvinkin takaisin jossain tehokkaassa pohjaratkaisussa. Ajatuksemme saivat myös rauhassa jalostua hänen kanssaan työskennellessämme ja hänen ideoittensa kautta. Toisaalta saimme häneltä myös todellisuuspohjaa ja rehellistä palautetta joihinkin haihatuksiimme: tarvitsimme ehdottomasti luotettavan, puolueettoman ihmisen joka toi järjen ääntä suunnitteluumme. Mitään erikoista emme kuitenkaan suunnitelmillamme missään vaiheessa tavoitelleet vaan valintamme perustuivat vahvasti käytäntöön ja arjen sujuvaan toimimiseen. Ensimmäisessä tapaamisessamme Juhan kanssa kannoin 3-viikkoista Arnoa sylissäni, joten ajatukset toimivasta arjesta kehittyivät nekin vielä paljon matkan varrella. Talon ehkä keskivertoista yksikerroksista hieman suuremmalla korkeudella kuitenkin halusimme saada vähän särmää ja tunnelmaa taloon, mutta toisaalta korkeudella saimme myös säilytystilaa sekä option toiselle kerrokselle mikäli moinen hullutus tämän projektin jälkeen joskus tulisi mieleen.

Talon korkeudesta päästäänkin siihen, millaista pohdintaa kävimme 1- ja 2- kerroksisen talon välillä. Juuri tuo särmä, ympäristöön sopivuus ja ryhdikäs ulkonäkö ylipäätään olivat vahvoja 2-kerroksisuuden puolestapuhujia, mutta lopulta päädyimme tähän korkeaan 1-kerroksiseen valintaan sen käytännöllisyydestä (portaattomuudesta) johtuen. Myös tonttimme koko salli tämän ratkaisun hyvin. Yksi 2-kerroksisuuden hyödyistä olisi ollut myös ns. oma tila vanhempien ja lasten kesken, mutta pohjaratkaisussa huomioimme tämän asettamalla lasten ja aikuisten makuuhuoneet omiin päätyihinsä, omilla wc-ja kylpytiloilla. 

Vielä yksi pohjaratkaisua määrittävä tekijä oli erityisesti minun toiveeni saada yövieraille oma, hieman erillinen yöpymistilansa. Tehokkaasti ajateltuna tämä ei ollutkaan aivan niin helppo toteuttaa, joten saunan pukuhuone sai tästä lisätehtävän siten, että se toimisi tarpeen tullen myös vierashuoneena, jolloin vierailla olisi oma wc- ja kylpytila käytössään. Aivan erillään muusta talosta huone ei siis alkuperäisten toiveitteni mukaisesti ole, mutta nämä lisävarustukset tuovat mielestäni hyvän yksityisyyden vieraille. Tätä olen kaivannut tämän hetkisessä asunnossamme, sillä oma perheeni asuu toisaalla, samoin ystävämme, joita on heitäkin vähän siellä sun täällä. Toivon että he voisivat kokea vierailunsa meillä tätä kautta sujuvaksi ja mutkattomaksi. Toivon myös että he ainakin esittävät että näin on sitten joskus meillä käydessään.

Viimeisimpänä tärkeimmistä toiveistamme: tilava, toimiva, lämmin varastotila jossa voi paitsi säilyttää, myös huoltaa kaikkia harrastevälineitämme. Varaston toimivuutta lisäisi mukavasti se, että varastoon olisi kulkuyhteys talosta. Ja vielä, arkkitehti; jos saisit tämän kaiken mahdollisimman kompaktiin pakettiin, ilman hukkaneliöitä ja ylimääräisiä kulmia. Kiitti sulle!

Väri on vielä päättämättä, mutta suunnilleen näin.

Pohjapiirros.

 

Takapiha, jossa tämän suunnitelman mukaisesti olisi ilmeisesti hieman nykyistä vähemmän jättipalsamia.

Tästä alkoi melkoinen palapelin pyöritys, jonka lopuksi hioutuneeseen tulokseen olemme valtavan tyytyväisiä. Itselläni alkuperäinen ajatus talon ulkomallista oli tosin ollut huomattavasti perinteisempi. Arkkitehtiämme lainatakseni "form follows function" tässä ratkaisussa, eli sisätilojen ratkaisut ohjasivat vahvasti talon ulkomuodon sellaisekseen. Ja kovasti arkkitehtimme pyörittikin eri vaihtoehtoja, jotta löydettiin sekä maltillisempaa linjaa minulle että modernimpaa ilmettä miehen maun mukaisesti eikä lopputulema ollutkaan enää kompromissi kummallekaan meistä. Juhan osaamista, kärsivällisyyttä ja jämptiyttä olen ihmetellyt ja voisin ihmetellä itse tällaisena olemattoman teknisenä, vähemmän kärsivällisenä ja todella suurpiirteisenä ihmisenä aivan loputtomiin.

Sitten kun lopulta saimme hiottua nämä palaset paikoilleen, alkoi talotehtaiden lähestyminen tarjouspyyntöjen nimissä. Tässä vaiheessa hirsitalo ei ollut vielä täysin selkeä valinta (paitsi itselleni, mutta olin tarvittaessa valmis harkitsemaan joustoa asiasta kustannusten edessä). Tarjouksia kysyttiin hirsitalotahtaiden lisäksi kivitalovalmistajilta, passiiviratkaisusta ja puutalovalmistajilta. Lopulta paljon kahvikuppeja eri edustajien kanssa juotuamme ja tarjouksia saatuamme, onnekseni vain hirsitalotoimittajat olivat enää jatkossa. Honka ja heidän moderni hirsiprofiilinsa oli miellyttänyt meitä molempia jo Hyvinkään asuntomessuilla käydessämme, mutta meille oli jäänyt kuva että se olisi vaihtoehtona kalleimmasta päästä. Saatujen tarjousten vertailu olikin varsin haastavaa, sillä niiden sisällöt eivät vastanneet toisiaan juuri lainkaan. Kun lopulta useiden pyyntöjen jälkeen saimme kaikilta toisiaan vastaavia tarjouksia, osoittautui Hongan tarjous meille kokonaisuutena sopivimmaksi ja saimme sovittua kaupat. 

Työmiehet, vastaava rakennusmestari sekä suunnittelijat (LVI, sähkö) löytyivät kaikki ystäviemme ja arkkitehdin suositusten kautta Hämeenlinnan seudulta. Todella hyvä porukka löytyikin ja sitä ikävämpi onkin nyt odotuttaa heitä rakennuslupamme lainvoimaisuutta odottaessa, mutta oletan että Hämeessä he ovat tottuneet hitaampaankin.