Harmaan anatomia

"Toi on just hyvä. Mennään sillä."-lausepari tuli tiputeltua ulkomaalia valitessa ainakin kymmenen kertaa, ennen kuin se oikeasti johti toimenpiteisiin. Ennen taloprojektia maailmassani oli kaksi harmaata: vaalean harmaa ja tumman harmaa. Nyt ymmärrän, että harmaan sävyjen määrä on ääretön. Toisekseen, en uskonut olevani sellainen ihminen, joka yleensäkään huomaa että joku harmaa on sininen ja joku violetti, mutta kun tarpeeksi montaa eri harmaan sävyä tuijottelee niin erot olivat huomattavia jopa minulle. Yksi valintaa horjuttava tekijä oli myös oma vastahakoisuuteni hirsiseinän peittämisen suhteen. Luin kuitenkin rivien väleistä, että muut vaihtoehdot perinteisen, peittävän maalin ohella olivat huoltoväleiltään niin huomattavasti lyhytikäisempiä, että olisin joutunut tarjoamaan melko vahvaa työpanosta kehiin sekä tämän että tulevan huoltomaalauksen suhteen mikäli olisin yhä puskenut tätä kantaa eteenpäin. Niinpä näiden faktojen edessä hyväksyin peittävämmän vaihtoehdon ja pysyttelin maanpinnalla suoritettavissa maalaustöissä. Lopulta maaliksi siis valikoitui Virtasen neljän öljyn talomaali ja sävyksi Tikkurilan Deko Grey-värikartan sävy numero 1925.

Toiveissamme oli että olisimme saaneet maalattua korkeimpia hirsiä jo ennen niiden pystytystä, mutta ilmankosteuksien, sadepäivien sekä homesuojauksen ja maalauksen välisen kuivumisajan (1-2 vrk) yhtälö johti siihen, että tällä tyylillä maalattavaksi meille jäivät enää räystäslaudat. Nyt viikonloppuna saimme kuitenkin homesuojauksen tehtyä ja maalattua kertaalleen talon päädyn. Helpotukseksemme sävy näytti edelleen hyvältä.

Koemaalauspurkkeja oli yhteensä kymmenen ja näitä kuutta finalistia tuijottelimme vielä pari päivää enenen lopullista päätöstä, joka osui kolmanteen lautaan oikealta.

Homesuojailuja.

Räystäslautojen maalauspiste...

...johon kelpasi kaikkien työpanos.

Fiilistelykuva, josta on hahmotettavissa katon korkeudet; vasemmalla mm. keittiötä ja  olohuonetta korkealla tilalla ja oikealla makuuhuoneita pudotetulla kattokorkeudella.

Nyt aurinkoisen viikonlopun jälkeen, sateisena maanantaina, odottelemme maalausta suosivaa keliä palaavaksi. Sillä välin pystytysporukka jatkaa talomme kasaamista.

Nousee, se nousee.

Hirret saapuivat tontille viime viikon tiistaina ja saman viikon torstaina paikalle saatiin myös Honkarakenteen kautta järjestetty pystytysporukka. Tämä on ollut itselleni ehdoton tähänastisen rakentamisen suosikkivaihe: ymmärrän mitä tapahtuu ja se mitä tapahtuu, tapahtuu todella nopeasti. Nyt viikon jälkeen talo on harjakorkeudessa, kattotuolit asennettuina. Se tuntuu uskomattomalta projektissa, jonka aloittamisellekaan ei ollut toiveita vielä pari kuukautta sitten. Lisäksi hirsi ja hirsien pystytys yksinkertaisuudessaan on vaan kaiken kaikkiaan todella vaikuttavaa; talo rakentuu kuin palapeli ja yhdessä puussa on meidän ulkoseinä, eriste ja sisäseinä. Joskin meidän painumattomat lamellihirtemme ovat kulkeneet pitkän matkan perinteisestä hirsirakentamisesta ja meidän hirsiemme väliin mahtuu myös vähän synteettistä materiaalia, niin kaiken kaikkiaan hirrestä ja hirsirakentamisesta kuitenkin huokuu yhä vahvasti luonnollisuus ja sitä arvostan paljon. Hirsitalo on saanut myös huomattavan paljon positiivista palautetta naapurustostamme.

Pystytysporukkaan ollaan oltu tyytyväisiä ja he ovat kärsivällisesti kanssamme pyöritelleet maalamisen aloittamisen eri vaihtoehtoja. Maalaminen onkin ainoa tässä kohdassa tökkivä asia, sillä maalamista ja sitä edeltävää hirsien homesuojausta emme jatkuvilta sadekuuroilta ja huikeilta ilmankosteuksilta ole vielä päässeet aloittamaan. Tälläkään ei toki ole valtavaa kiirettä lukuunottamatta loma-aikaamme ja sitä, että osa tavarasta olisi ollut kätevä saada maalattua ennen niiden pystytystä. 

Tontimme sijaitsee vanhalla asuinalueella, pienellä kujalla, jonne hirsien toimittaminen ei ollutkaan aivan niin yksinkertaista. Kuorma kokonaisuudessaan jätettiin läheisen huoltamon pihaan...

...josta se sitten kuljetettiin pienemmällä välineistöllä, pienemmissä erissä kohteeseen noin kahdeksan tunnin aikana.

Kuorman purkamisen jälkeen tontti olikin tonneittain tavaraa täynnä, mitattiin sitä sitten kiloissa tai euroissa. Tässä vaiheessa havahduimme päivittämään vakuutusasiat.

Kun muut pystyttivät meille taloa, me maalasimme koko perheen voimin mallikappaleita maaleista ja pyörimme ympäri tonttia tuijotellen niitä eri valoissa.

Hirret loksahtelivat paikoilleen millilleen. Nollanurkka, painumaton hirsi (Honka Fusion) ja eniten meidän silmiimme sopiva moderni hirsiprofiili olivat  suuria syitä siihen, että päädyimme valitsemaan talomme Honkarakenteelta. 

Nosturi ja muut pystytykseen liittyvät toimenpiteet herättivät kunnioitusta kerta toisensa jälkeen.

Ja sitten se oli harjassa, niinkuin ilmeisesti sanotaan.

Tänään sää salli homesuojauksen aloittamisen, joten oletettavasti seuraavaksi pääseekin kuvailemaan tätä vaihetta, maalauksen aloitusta sekä hieman yksityiskohtaisemmin maalausta edeltänyttä valinnan valtavaa vaikeutta maalin suhteen.

Saisinko luvan?

Nyt on kertynyt projektista kerrottavaa blogitekstin verran. Kirjoitettavaa on tosin ollut jo toukokuun alusta asti, jolloin saimme yhteensä vuoden odotuksen jälkeen täysin lainvoimaisen rakennusluvan. Sen saatuamme on tullut tehtyä blogiluonnos jos toinenkin, mutta koska ne käsittelivät viivästyksen syitä, olivat ne sen verran katkeria että jäivät julkaisematta ja parempi niin; mutkia oli tosiaan matkassa luvan saamisen suhteen, mutta nyt mennään eteenpäin hyvää vauhtia hallinto-oikeuden keikauksen jälkeisessä elämässä ja projektissa yleensäkin. 

Kun hallinto-oikeuden päätös annettiin, saimme projektin todella nopeasti käyntiin, sillä kaikki oli jo vuosi sitten rakennuslupaa vaille valmiina. Ehkäpä vastoinkäymisiä oli kertynyt jo sen verran, että hyvä tuuri ulottui nyt sekä hallinto-oikeuden arvioitua nopeampaan käsittelyaikaan että siihen, että saimme samat, todella hyvät ja luotettavat työmiehet takaisin riveihimme.

Viime viikolla perustukset tulivat siihen pisteeseen, että ontelolaatat asennettiin paikalleen ja minäkin olen edistynyt raksatietoudessani jo sen verran, että tiedän melko hyvin mitä ne ovat. Tällä viikolla ontelolaatat valettiin ja tätä myötä perustukset ovat käytännössä valmiina.

Saimme hallinto-oikeuden päätöksen postilaatikkoon huhtikuun ensimmäisenä perjantaina, ja jo seuraavana tiistaina Jani Vainio Ky pamahti tontille aloittamaan maansiirtotyöt. Samaan aikaan itse lomailimme kaikessa rauhassa Saariselällä, jonne päädyimme lähtemään pitkälti siitä syystä että rakennusprojekti oli täysin jäissä. Homman käynnistämisen tällaisesta asetelmasta mahdollisti projektissa kartalla oleva vastaava työnjohtaja Pekka Leppänen Kasetcon Oy:stä.

Edes toistuva takatalvi ei latistanut fiilistelyjä tontista, jossa vihdoin oli alkanut tapahtua. Kuukausikaupalla tuli kierrettyä kaukaa tämä murheen pesä, mutta sittemmin lähes jokainen reitti on kulkenut tontin kautta.

Hyvin kaivettu kuoppa täytettiin heti perään soralla. Yhteensä soraa ja hiekkaa tontille kuljetettiin 26 kuorman verran.

Anturoiden valussa käytettiin Lakan anturamuotteja. Tämän lauseen muodostaminen tapahtui avustetusti n. 80 prosenttisesti.

Toinen lainattu lause: talossa on tuulettuva alapohja, jonka ansiosta saimme ylimääräistä varastotilaa lattian alle. Itse olen ajatellut hyödyntää tilan esim. viinikellarina, mutta ilmeisesti siitä puhutaan tällä hetkellä vielä lähinnä ruohonleikkurin ja muun kaluston säilytystilana.

Ontelolaatat asennettuina ja loputkin niistä 26 kuormasta kipattuina.

Perheen sisäinen työnjohtaja valvoo ontelolaattojen valutyötä, jota suorittavat Rakennus ja saneeraus Juha Mäkelä T:mi, T:mi Petri Tolvanen sekä vaari, joka on paikannut meidän kädettömyyttämme ja ajanpuutettamme projektissa valtavasti.

Seuraavaksi odottelemme hirsiä saapuvaksi. Konerikosta johtuen niiden toimitus viivästyi, mutta pystytysväki olisi tuloillaan viikon 27 loppupuolella, joten toivotaan että heille löytyy  siinä vaiheessa myös jotakin kasattavaa.